Neljäs lintuatlas 2022-25 ja lintukuvia
BirdLife Kanta-Hämeen huhtikuun lintuillassa Ilkka Hakala, joka on toiminut Kanta-Hämeen Atlasvastaavana ja Tiira-aineiston ylläpitäjänä, kertoi loppuun saadun neljännen lintuatlaksen tilanteesta ja tuloksista. -Lintuatlas tarkoittaa pesimälinnuston kartoitusta. Tätä varten maa on jaettu 10x10 km ruutuihin, joista jokainen tutkitaan mahdollisuuksien mukaan. Ruutuja on yhteensä runsaat 3300, joista BirdLife Kanta-Hämeen vastuulla 44. Lintuatlas on Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) ja BirdLife Suomen koordinoima yhteishanke. Aiemmat atlakset on toteutettu vv. 1974-79, 1986-89 ja 2006-10.
Valtakunnallisesti atlas onnistui hienosti. Pesintään viittaavia havaintoja kertyi runsaat 2 miljoonaa, yli 91% kaikista atlasruuduista saatiin kartoitetuksi vähintään tyydyttävästi (tai paremmin). -Myös Lapin lajisto pystyttiin selvittämään hyvin, kiitos paitsi paikallisten harrastajien myös lukuisten atlastalkoolaisten.
Yhteenvetona koko maan atlastuloksista Ilkka totesi, että isoilla linnuilla, esimerkiksi joutsenella, kurjella, merimetsolla ja valkoposkihanhella tuntuu menevän hyvin. Ilmastonmuutos näkyy siten, että eteläiset lajit runsastuvat kuten tikli ja peukaloinen; pohjoiset lajit, kuten järripeippo ja riekko vetäytyvät yhä pohjoisemmaksi. Monet pitkänmatkan muuttajat kuten kuhankeittäjä, kivitasku, pääskyt ovat vähentyneet.
- Kanta-Hämeen atlas onnistui sekin mainiosti. 44:stä ruudusta vain yksi jäi tyydyttävälle tasolle, kaikki muut saatiin joko hyvin tai erinomaisesti tutkituiksi. Kiitokset kaikille atlashavaintojaan ilmoittaneille! Tarkempaan tarkasteluun Ilkka poimi reilut parikymmentä lintulajia, joiden levinneisyydessä oli tapahtunut mainittavia muutoksia suuntaan tai toiseen:
Härkälintu ja silkkiuikku näyttäisivät kadonneen osalta aiemmilta pesimäjärviltään. Epäselväksi jäi, onko muutos todellinen, vai retkeilläänkö järvillä aiempaa vähemmän.
Harmaalokki pesii edelleen, mutta aiempaa harvemmilla ruuduilla. Muutokset kaatopaikoilla, etenkin biojätteen käsittelyssä näkyvät myös pesimäkannassa.
Heinätavi ei ole koskaan ollut yleinen, mutta näyttää hiipuvan pesimälinnustostamme.
Helmipöllö on vähentynyt rajusti. Atlasvuosina ei todettu Kanta-Hämeessä ensimmäistäkään varmistettua helmarin pesintää ja väheneminen näkyy myös koko maan atlaskartalla.
Kehrääjä näyttäisi toipuneen aallonpohjasta ja surisee nykyisin aiempaa useammilla atlasruuduilla. Tämä on mielenkiintoinen muutos koska monet muut kaukomuuttajat ovat hätää kärsimässä. Metsien hakkuut tuskin selittävät muutosta.
Laulujoutsen pesii käytännössä jokaisella ruudulla. Ensimmäisessä atlaksessa lajia ei tavattu pesimäpuuhissa lainkaan, toisessa atlaksessa sentään muutamalla ruudulla. Joutsen valtasi Hämeen 1990-luvulla.
Merikotka on liittynyt - palannut? - Hämeen pesimälinnustoon sitten kolmannen atlaksen.
Pikkuvarpunen on sekin vallannut Hämeen, tasatahtia joutsenen kanssa. 70-luvulla se oli täysin kateissa, ensimmäiset todetut pesinnät olivat 80-luvulla ja nyt niitä on joka ruudussa. Samaan aikaan varpunen on taantunut.
Nokikanan, punasotkan, isokoskelon ja monen muun vesilinnun pesimäkanta harvenee.
Valkoselkätikka on tehnyt paluun 2000-luvulla ja pesii useammilla ruuduilla kuin aiemmin. Pikkutikka on toistaiseksi pärjännyt kohtalaisesti.
Törmäpääsky, kuten muutkin pääskyt, vähenee mm. pesimäpaikkojen hävitessä, ja jäljellä olevat koloniat ovat aiempaa pienempiä.
-Neljäs atlas alkaa olla valmis myös havaintojen tarkistusten osalta. Atlaksesta tullaan julkaisemaan digiversio samaan tapaan kuin vv. 2006-10 atlaksesta, tiedotti Ilkka lopuksi.
Kahvitauon jälkeen Heikki Riekkola näytti viime aikoina ottamiaan lintukuvia ja tarinoi kuvaushetkiin liittyvistä tilanteista ja tunnelmista. Heikin kuvista saisi hienon lintukirjan,
joten kuva puhukoon puolestaan: Nuolihaukka Hattelmalanjärvellä.
Kirjoittaja: Leena Rönkkö
