Lintuharrastajan vuosikello linnustoseurannan kautta.
Olipas BirdLife Kanta-Hämeellä taas mielenkiintoinen lintuilta 26.3.26. Lunnikiven Stonegalleriassa.
Illan aloitti Luonnontieteellisen keskusmuseon linnustoseurannan laskentojen koordinoinnista vastaava museolehtori Heikki Helle esityksellään Linnustoseuranta Kanta-Hämeessä. "Varjelen näitä linnustonseuranta-aineistoja, lähinnä katsellen, että sinne sitä aineistoa soljuu sisään. Suurimman osan niistä laskijat itse syöttävät Laji.fi:hin. Seurannan kerääminen harrastelijoiden toimin on suomalainen erikoisuus. Joskus on arvioitu, että kyseessä on miljoonien eurojen työpanos vuosittain", Heikki toteaa.
Laskentoja on eri tasoisia, joten jokaiselle löytyy jotain. Heikki on kehittänyt oman luokituksensa seurantojen vaativuudesta. Yhden kiikariemojin seurantoja ovat esimerkiksi pesäkortit, vesilintu- ja ruokintapaikkaseurannat, niissä ei tarvitse tuntea kovin paljon lintulajeja. Kahden kiikariemojin vähän vaativampia laskentoja ovat talvilintu- ja pistelaskenta ja kolmen, laajaa lintu- ja lintujen äänen tuntemusta vaativat linjalaskenta ja rengastus. Lintulaskentoja voi tehdä läpi vuoden, kaupungissa vaikkapa pulujen pesäkortteja. Talvilintulaskenta reitti lasketaan kolme kertaa, ruokintapaikkaa voi seurata lokakuun alusta huhtikuun loppuun, vesilintuja jäiden lähdön jälkeen huhti-toukokuussa. Piste- ja linjalaskenta ovat lintujen aktiivisen laulun aikaan kesäkuun alussa ja vesilintujen poikaslaskenta heinäkuun alkuviikkoina. Elo-syyskuussa on hetki aikaa huoahtaa – tosin silloinhan voi seurata syysmuuttoa.
Talvilintulaskennat ovat suurin laskentaryhmä, niitä on tehty 70 vuotta. -Ensimmäisenä talvena 1956/57 saatiin jo 10 reittiä laskettua, niistä 4 Hämeenlinnassa: Aulanko, Ojoinen, Hattelmala ja Katinen. Kanta-Hämeessä on ollut 113 reittiä ja lähes 2400 laskentakertaa historian aikana; kärjessä Riihimäen Haapahuhta, sitten Hausjärven Juomunki, Riihimäen Itäpuoli, Hausjärvi Turkhauta. Alussa ei ollut lomakkeita, vaan laskija lähetti käsin kirjoitetun kirjeen ja piirsi usein kartatkin, Heikki kertoo.
Aluksi tehtiin vain joululaskentoja, myöhemmin mukaan tuli syyslaskenta marraskuussa ja kevätlaskenta helmi-maaliskuun taitteessa.
Nykyisin reittejä on koko maassa 4300. Kanta-Hämeessä on noin 15 reittiä ja reiteillä on kaikkiaan havaittu 134 lintulajia. Reitit painottuvat sinne missä on ihmisiä. Etelässä on runsaasti laskentoja, mutta myös koko maa on ilahduttavasti edustettuna. Reitit ovat lyhyen talvipäivän aikana käveltäviä, noin 5-15km pitkiä. Mustarastaan lisääntynyt talvehtiminen näkyy tilastoissa, etenkin hyvinä pihlajanmarjavuosina. Hömötiaisia on noin 2 tiaista/laskettu talvilintureitti. Vuodesta 2014 lähtien nisäkkäät on laskettu lintujen ohessa. Esimeriksi metsäluonnossa vähentyneen oravan seuranta-aineisto kertyy pääasiassa näistä.
Ruokintapaikkaseuranta on matalan kynnyksen seurantaa, ’sisäänheittopaikka’ lintuharrastukseen. Sitä on tehty 1980-luvulta lähtien ja nykyinen seurantamäärä on noin 200 ruokintapaikkaa/vuosi. Lintuja lasketaan 2 viikon jaksoissa ja tulokset merkitään omalle lomakkeelle.
Vesilintulaskennat aloitettiin lintuharrastajien ja metsästäjien toimesta erikseen 1986. Niihin riittää, kun tunnistaa keväiset vesilintuparit. Ensimmäinen laskenta tehdään jäiden lähdön jälkeen varhaisista pesinnöistä ja toinen kaksi viikkoa myöhemmin. Vuodesta 2020 lähtien molemmat laskennat on tallennettu lajitietokeskuksessa. Seurantapaikka voi olla lähes mikä tahansa vesialueen (mökki-, metsäjärvi, lampi, kosteikko, lahti…) äärellä oleva paikka, josta voi kiikaroida aluetta eli laskentasektoria. Tulokset merkitään omalle vesilintulaskentalomakkeelle. Luonnonvarakeskus koostaa materiaalista joka vuosi yhteenvetoraportin. -"Sinisorsankin kanta on kääntynyt laskuun. Se on huolestuttava merkki, sinisorsahan tulee toimeen vaatimattomissakin oloissa. Se kertoo, että vesi- ja kosteikkoluonnolla ei kovin hyvin mene, ainoa valopilkku on laulujoutsen. Ei siinä auta muuta kuin kerätä lisää aineistoa ja toivoa, että kun noita erilaisia kunnostustoimia tehdään, se alkaisi vähitellen näkyä vesilintukannoissakin", Heikki toteaa.
-"Siinä se kevät meni, ei muuta kuin suunnittelemaan pistelaskentareittiä. Pistelaskentaa on tehty vuodesta 1984 lähtien touko-kesäkuussa ja se on meillä Suomessa jotenkin jäänyt vähäiseksi; niitä tehdään noin 50/vuosi, Heikki toteaa. Joten tässä ehdotus: suunnittele 20 pisteen reitti 400-500 metrin välein elinoin 10km lenkki pyörällä tai autolla. Sitten käy seisoskelemassa kullakin pisteellä 5 minuuttia ja kuulostele, mitä lintuja siellä laulelee. Kirjaa ylös." Reitin suunnittelusta kannattaa olla yhteydessä Heikkiin, jotta ei tulisi päällekkäisiä reittejä ja nämäkin aineistot saataisiin mukaan linjalaskentojen ohessa. Nisäkkäät on laskettu näillä reiteillä vuodesta 2019 lähtien.
Linjalaskennat kehitteli Einari Merikallio 1940-50-luvuilla ja julkaisi Suomen maalintukannoista ja pesinnästä kirjankin. Menetelmää jatkokehittivät Risto A. Väisänen ja Olli Järvinen ja nykymuotoista linjalaskentaa on tehty 1970-luvulta lähtien. Laskennassa kävellään maastossa suoraa linjaa pitkin, tehdään päätelmiä lintujen parimääristä äänen perusteella ja kirjataan kaikki havainnot vuosittain tai silloin tällöin, jotta saadaan tietoa lintukantojen muutoksista. 2006 tehtiin 566 vakiolinjaverkosto kautta Suomen 25 km välein, 6 km pitkiä suorakaiteenmuotoisia. Kaikkia Suomen elinympäristöjä ja keskivertomaastoa lasketaan siten kuin niitä esiintyy. Maastot voivat olla keljuja ja haasteellisia. Pieniä mutkia tulee puita tai pieniä lampia kierrellessä. Gps-laitteet ovat tuoneet suurta helpotusta kulkemiseen; kompassin käyttöä ei enää tarvita. Linjalaskenta tehdään aamuyön tai aamun aikana, koska kaikki linnut pitää tuntea äänistä, pienimmistäkin varoitusäänistä lukien. Yhteenvetojen raakatulokset eivät kerro koko totuutta kantojen vaihtelusta, tuloskäyrissä on joskus isojakin heittoja ja silloin on arveltu, että tuolloin on tehty enemmän eteläisiä tai jonkin alueen linjalaskentoja, jolloin jotkut lajit korostuvat. Vuoden 2006 jälkeen vakiolinjaverkostojen tultua laskenta jakautuu tasaisemmin koko maahan ja tulokset ovat yhteneväisiä.
Laskennoissa näkyvät esimerkiksi mustarastaan lisääntyminen ja hömötiaisen väheneminen – tulos on sama talvilintulaskennoissakin. Joka vuosi kesällä julkaistaan tiedote linjalaskentojen tuloksista. Kanta-Hämeessä on 7 vakiolinjaa ja niistä lasketaan 5-6 joka vuosi. Laskijoista on huutava pula Tampereen ja Kittilän eli Metsä-Lapin välillä; Ylä-Lappiin etelän lintuharrastajat ajavat kilpaa laskemaan tunturilintuja.
Runsaslukuisimmista lajeista on koko Hämeen alueella 10 vuodessa peipon pesimäkanta on vähentynyt - 21%, pajulintu -18%, talitiainen -6%, punarinta -2%, metsäkirvinen -6%, räkättirastas -28%. Kun taas pesimäkanta on lisääntynyt seuraavilla lajeilla: mustarastas +55% sinitiainen +12%, punakylkirastas +6%, hippiäinen +3%. Pesimälintujen parimäärä koko Hämeessä on vähentynyt 13%.
Pesäkorteilla kerätään tietoa lintujen pesinnästä paikasta, josta saa varman tarkkailuhavainnon. Pesinnässä seurataan montako munaa tai poikasta lintupari saa, ja mikä on ajoitus. Yksikin havainto riittää. Pesintää ei saa häiritä, vain rengastajat voivat asioida pesillä. Pesäkorttiasian käytäntöä kehitetään tällä hetkellä.
-Yksikin laskenta on tärkeä, totesi Heikki lopuksi.
Luomuksen tietopankista saa lisätietoa laskennoista. Instagramia ja Facebookia voi seurata. Muuttolintujen kevät -sovellus auttaa tunnistamisessa; sen tiedostot ovat menossa Laji.fi:hin. Yhteystiedot: linnnustoseuranta@helsinki.fi
Ilta jatkui Helsingin yliopiston Lammin biologisen aseman tutkijan Hanna Rostin tietoiskulls alkavasta tutkimuksesta Lehtokurppatutkimuksesta Kanta-Hämeessä. Se on yhteistyöprojekti ranskalaisen Aurelie Davranchen kanssa; lehtokurppa on alkanut pesiä Ranskassa. Tarkoitus on seurata lehtokurpan soidinlentoa ja verrata esiintymisalueiden eroa. Tutkimusalue ulottuu Hämeenlinnasta Lahteen. Tavoitteena on selvittää millä laaditun ruudukon ruuduista lehtokurppa lentää soidinlentoaan, mutta muutkin havainnot lehtokurpasta ovat tervetulleita. Tarkkailija voi valita jonkin 3x3 numeroidusta ruudusta ja siitä kolme pistettä, missä tehdä havaintoja 20min kerrallaan. Mukana on elinympäristöjen vertailu maastossa ja paikkatietoaineistoista. Vastaaminen tapahtuu täyttämällä Hannalta saatavan kyselylomakkeeseen. Yhteydenotot: hanna.z.rosti@helsinki.fi
Lopuksi katsoimme Jorma Yrjölän videoesityksen Kevätmuutontarkkailua Kanta-Hämeessä Hattulan Suontaan peltoaukean kevätmuuton seurannasta.
Teksti: Leena Rönkkö
Edit: Miika Heinonen
Takaisin
