Pinnarallin tunnelmia
Ralliaamu käynnistyi kirpakassa pakkasessa hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Reitti oli hahmoteltu aiempien rallien sekä alkuvuoden retkien perusteella, joten eväät vain valmiiksi ja kotipihan (Riihimäellä) ruokinnalle poimimaan ensimmäiset lajit. Tali- ja sinitiainen, mustarastas, punatulkku ja keltasirkku listaan ja autoon. Nopea pysähdys Versowoodin tehtaan “koskella” (kesykyyhky ja varis, ei koskikaraa) ja kohti puhdistamoa. Olimme juuri saaneet auton parkkiin, kun iso parvi naakkoja ja variksia lensi paniikissa auton edestä komea kanahaukka kintereillään - kävipä tuuri!
Puhdistamolla puhalsi navakka ja kylmä viima, liekö siksi metsästä ei kuulunut linnun lintua. Takaisin autolle ja hakemaan ruokintojen “varmoja” pinnoja. Hirsimäestä varpunen, pikkuvarpunen ja harakka, Juppalan seudulta löytyi närhi, viherpeippo, tikli, vihervarpunen ja käpytikka. Hyvä startti, vaikka metsätiaiset puuttuivat vielä.
Ajomatkalla Oitin Vuolteenkoskelle näimme korpin, ja koskella niiaili nuottien mukaisesti koskikara. Matkalla kohti Janakkalan Vähikkälän “varmoja” petoja nappasimme Tervakosken keskustasta sinisorsan. Autolle palatessa kohdalle osui jo päivän toinen jackpot, kun isolepinkäinen päivysti puun latvassa. Tästä ei ollut ennakkotietoa. Merikotka oli paikalla, mutta purkutilaisuudessa kuulimme, että alueella pyöri myös maakotka. Voi kurjuus, olin katsonut autolle paikan 500 metriä väärästä suunnasta, ja maakotka jäi näkemättä. Kinnasmäen hiirihaukka oli ns. sovitusti näkyvillä, ja matka jatkui Laurinmäen ruokinnalle hakemaan fasaania ja metsän pikkulintuja. Töyhtö-, kuusi- ja töyhtötiainen löytyivät, samoin hippiäinen sirisi metsässä. Itse kuulin puukiipijän, mutta Sini oli liian kaukana ja pinna jäi saamatta. Fasaaneja ei löytynyt, ei, vaikka pidimme lounastauon ja käytimme alueella aikaa. Ei auttanut kuin pakata kamppeet ja jatkaa matkaa. Pian Turengin keskusta-alueen jälkeen matkalla kohti Hämeenlinnaa komea ukkofasaani patsasteli tien vieressä. Huh, kävipä tuuri – taas.
Menimme toteamaan, että kunkku istui puskassa, joten jatkoimme heti matkaa kohti Kutalaa. Laulujoutsen oli kiistatta koominen näky valtavan sorsaparven keskellä, siitä helppo pinna. Taveja, tikkoja ja uusia pikkulintulajeja emme alueelta löytäneet. Rallia oli vielä kaksi tuntia jäljellä, joten hömötiaisen ja tikkojen löytämiseen jäi riittävästi aikaa. Siispä Aulangolle.
Auto parkkiin hiihtomajan puolelle ja metsään kuuntelemaan tikkoja. Pari käpytikkaa ilmoitti olemassaolostaan, sitten taivaalta kuului pikkukäpylintujen ääni. Vaikka kyseessä on täysin leikkimielinen tapahtuma, tuntui rallaajissa pieni huojennus, kun Aulankokaan ei jäänyt nollille. Metsäruokinnalla odotimme hömötiaista pitkään, mutta ei vain kuulunut. Myös aiempina vuosina alueella viheltänyt pyy piti nokkansa supussa. Jäseniin hiipinyt kylmyys poistui kuitenkin nopeasti, kun yläpuolelta kuului ensin lehahdus, ja sitten puusta tuttua rapinaa. Jes, harmaapäätikka tuli kurkkimaan ruokinnalle. Lähdimme kiertelemään aluetta, toisaalta lämmetäksemme, toisaalta löytääksemme vielä jonkin uuden lajin. Ensin Sini plokkasi puukiipijän ja pian kuulimme rauhallista mutta napakkaa koputusta. Hetken jouduimme lintua etsimään, mutta oletus osui oikeaan. Palokärki teki kuolevasta kuusesta valmista. Tässä vaiheessa päätimme lyödä kiikarit autoon ja suunnata hotellille purkutilaisuuteen.
Kävi ilmi, että viimeinen puolitoistatuntisemme Aulangolla oli todellinen menestys. Neljästä alueelta löytämästämme lajista kolme osoittautui ässälajeiksi. Saaliimme 34 lintulajia toi ensimmäisen sijan, vaikka osallistuminen ja omien retkien värittely purkutilaisuudessa onkin tärkeintä.
Kiitos järjestäjille ja kanssakilpailijoille, toivottavasti ensi vuonna saamme uusia joukkueita mukaan rallaamaan!
Team Riihimäki, Kim ja Sini Forsblom
